tiistai 13. lokakuuta 2015

Aikuistuminen on eteenpäin menoa, ikuinen nuoruus paikoillaan pysymistä

Kesä meni siis niikuin jokainen kesä, tosin ilman aurinkoa. Nyt on kuiteskin palattu koulunpenkille ja duunielämään. Teen töitä lapsiparkissa pari kertaa viikossa sekä feissaan World Visionille sillointällöin ja käyn maalamassa lapsukaisten naamoja kun joku pyytää. Jokanen näistä töistä on ihanaa, sillä saan toimia ihmisten parissa. Rakastan varsinkin lasten kanssa leikkimistä, koska saan ripustettua aivot narikkaan pariksi tunniksi.
Sadan aamun bailuja varten meille Keravan Lukiolaisille oli varattu Cosmo torstai illaksi ja viiniä tuli taas litkittyä sen verran että aamu seittemältä oltiin kotona. Kirjotukset oli ja meni, eikä muuten menny niinkuin toivoin. En kyllä ikinä oo ollu lukija tyyppiä ettei perjaatteessa täytyisi pahottaa mieltää, mutta kyllä parin kuukauden lukemisen jälkeen C vituttaa. En oo ikinä kieltäytyny ryyppyillasta saatikka sanonut syyksi että pitää lukea. Kuitenkin kun kirjotukset oli ohi niin mun sisälle jäi samanlainen tyhjä olo kun sun lempparisarja loppuu etkä tiedä mitä sun pitäis tehdä sun elämällä.
Pari viikkoa sitten tuli poikaystävän kanssa ero. Päätin sitä kuitenkin käydä moikkaamassa nyt viikonloppuna sillä suunnitelmissa oli pysyä ystävinä. Ei kehumista, mutta pääsin laulamaan karaokea! Nyt on sitten Tinder ladattu puhelimeen ja tänään tapasin jo neljännen herran kaljakipposen ääressä. Ei kehuttavaa, mutta ei ilmanen kalja ikinä pahaksi ole. Se mun täytyy sanoa että naiset ja herrat siellä ruudun takana uskaltakaa mennä treffeille. Se on pari tuntia teijän elämästä ja varmasti parempaa ajanvietettä kuin netflix. Vaikka pieleen menisi niin ainakin saatte jotain jolle myöhemmin nauraa ystävien kesken. Eli Tinder lataukseen ja treffeille!
Tää syksy ei oo tuonut mun elämään mitään kehumisen aihetta ja mun hymy alkaa vihdoin hyytyä. Saattaa siis olla että mun blogin positiivinen sävy muuttuu tai sitten rupeen kirjottelemaan muutaman viinilasillisen jälkeen. 
Anyway mä en lannistu vielä sillä kalenterista löytyy huomisen kohdalla treffit, torstaina Koronan karkkipäivät ja viikonloppuna suuntana on Turku!
See ya soon!


Kahdeksastoista kesä

Hui minkä kuvapläjäyksen tää postaus sai. Tällä hetkellä kirjottelen Eckerölinen kyydistä ja keula on kohti Tallinnaa. Ai että mä rakastan näitä taikuriesityksiä ja suomipoppia. Edelleen ollaan Rogerin kanssa kimpassa ja suunnitelmissa on viettää loppuloma kullan kainalossa. Tallinnaa myös yleensä siunataan paremmilla säillä, eli toivotaan että eläintarhareissu onnistuu taas. Kerran ollaan jo kävästy tsiigailemassa kolmimetrisiä jääkarhuja, kärttysiä sarvikuonoja sekä vesiputouksen alla telmiviä norsuja. Sisäänpääsy lippu oli muistaakseni sen 4 euroa jos omistaa opiskeliakorttin tai muita alennuskuponkeja. Suosittelen!

Tallinnassa shoppaileville suosittelen Rocca Al Marea, joka sijaitsee melkein suoraa eläintarhaa vastapäätä Paldiski maanteen varrella. Vähän vaihtelua Viru keskuksen kauppoihin, joista suurinosa löytyy Suomestakin. Taxilla sinne kulkeminen on alle 7euroa keskustasta ellei taxikuski päätä vähän huijata. Sillon kannattaa suoraan sanoa että ennen ootte kyllä päässeet paikan päälle halvemmalla.
Yleensä kun höpistään Rogerin kanssa englanniksi niin kuljettajat olettaa että meitäkin voi huijata, kunnes Roger tokaisee viroks ettei me mitään turisteja olla. 
Toinen vaihtoehto on kulkea bussilla joka maksaa aina sen 1,60e ilman opiskeliakorttia. Sama hinta pitää aina maksaa kun hyppää uuteen bussiin, eli siellä on vähän eri politiikka kuin Helsingin ratikoissa tai junissa.

Juhlijoille puolestaan voisin suositella vaikka mitä. Ehdoton lemppari on edelleen Chicago baari, jossa ulkonäköä on inspiroinut 1930 luvun Amerikka ja jossa soi taukoamatta live musiikki. Röökaajille myös unelma, sillä koko yläkerrassa on tupakointi sallittu ja siellä sijaitsee myös oma baaritiski että turhalta liikunnalta vältytään. Silloin kun tekee mieli pistää vähän parempaa päälle ja tanssia muunkin kuin gangmanstylen tahtiin niin suunnatkaa askeleet tänne! Sijaitsee Vanhassa kaupungissa.
Seuraavana suosittelen Roof Top baaria, sillä kuka ei olis kiinnostunut vesipiipun polttelusta ja näkymästä Tallinnan kattojen yli. Vesipiippu maksaa sen noin 12 euroa ja kaveriporukoille löytyy myös pieniä vähän yksityisempiä huoneita. Sijaitsee Helsinki Baaria melkein vastapäätä. 
Helsinki baarin suomalaisista hinnoista tuli mieleen Roud 69, joka on enemmän sporttityylinen baari mutta sopii erityisesti alotteluun. Leidit saa kaksi drinkkiä yhen hinnalla ja jokainen saa 5 shottia kuudella eurolla. 
Tätä vastapäätä löytyy sitten Labor baari sekä Shooters. Kuten nimistä voitte arvata niin Labor baaria on inspiroinut laboratorio ja neon. Ihmiset jotka nauttii shottien kurkkuun kaatamisesta niin tästä baarista saatte normaaleihin shottilaseihin vaihtelua, tarjoilu tapahtuu nimittäin koeputkista. Kannattaa vilkasta drinkkimenutä ja toimia varotusmerkkien mukaan ennenkuin lähte tilaamaan sokkona pariakymmentä shottia. Shooters omistaa hyvää musiikkia sekä antaa juhlimisen jatkua arkipäivisin neljään ja viikonloppuna viiteen asti aamulla.
Suomessa aika on mennyt myös baareissa ja bailuissa, tosin ei niin runsaasti kuin viime vuonna. Autokortti on tullu suoritettua eli selvinpäinki on pitäny pysyä. Pari kertaa on tullu ajettua Turkuun moikkaamaan espanjan frendejä ja mökille Mäntyharjulle tyttöjen kanssa. Sen lisäksi oon viettänyt hyvän juhannuksen, päässyt ratsaille ja todistanut pikkusiskon ripille pääsyä. Kesän lempparijuttu palkinnon voittaa kuitenkin Summer Up kolmatta vuotta putkeen!
 Jos satuitte Summer upissa näkemään lehmäpukuista tyttöä niin se olin minä. Jos joku tuli teille tanssimaan macareenaa niin sekin olin minä. Jos joku huusi teille liian kovaan ääneen mikrofonista tai lauloi naapurissa aamuun asti, niin siinäkin on mahdollisuus että kuulitte tämän tytöntyllerön sulosoinnut. Meininki oli taas loistava. Sain uuden ihanan ystävän (Jennan), jonka kanssa tulee ensivuonna lähdettyä jokaiselle festivaalille kukaron rahatilanteen rajoissa. Nyt täytyy venailla että tää vuotta nuorempi kaunokainen täyttää 18 että saadaan bileet kunnolla käyntiin!
Henkan kanssa matkattiin Summer uppiin jo torstaina, sillä mähän en missaa hetkeäkään näillä festareilla! Vaikka teltassa oli vasta me kaksi niin ei siinä saatu edes juomia avattua kun naapuriteltasta saatiin jo ystäviä. On se alkoholi niin taijanomainen juoma. Naapureilla oli onneksi musiikkilaitteet mukana, jotta jo ensimmäisenä iltana saatiin jalat puhki tanssimisesta ja ääni vähän käheämmäksi. Sunnuntainahan se oli jo sellaisen vanhan alkoholisti papan ääni. Pakko siitäkin on olla ylpeä, vaikka koko ääntä ei saatukkaan Jennan kanssa kulutettua. Voisin kommentoida perjantain ja lauantain keikkoja, mutta ei se varmaan ketään kiinnosta. Kaikki oli loistavia, piste. Tärkeintähän festareilla on kuiteskin se meininki joka yleisöllä on. 
Perjantaina saapu sitten Iitu ja Kiia jakamaan telttaa mun ja Henkan kanssa. Väliäkö sillä, enhän mä siellä lauantainakaan nukkunut. Jos mä saan nauttia elämästä täysin siemauksin 3 päivää, niin minä jumalauta nautin enkä nuku. Lauantaina festareiden jälkeen meijät kutsuttiin rannalle tanssahtelemaan uuden DJn soittaessa musiikkia. Päästiin oikeen eturiviin ja housti tarjos kaljaa jääkaapista. Samaiseen paikkaan kadotin sitten viininikin kunnes kiltti järjestyksenvalvoja ne kipaisi minulle hakemaan.
Anyway oli ihanaa!

Postaus on kirjotettu kesällä, mutta julkaistu vasta myöhemmin laiskuuden takia, sori!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nykyään niin moni asia päätyy vaan mun päiväkirjaan ettei oo taaskaan tullu kirjotettua. Ehkä se johtuu siitä että mitä vanhemmaks kasvaa sitä enemmän haluu pitää pieniä vaaleanpunaisia salaisuuksia vaan omana tietonaan.
Tosiaan muutama viikko sitten täytin 18vuotta. Poikaystävä järjesti aarteenmetsästyksen päivää ennen, jotta saisin vielä kokea ripauksen lapsuudesta. Ei hätää, ei se siihen nyt kuiteskaan jäänyt. Tänä Lauantaina Haapsalussa järjestettiin kauhuelokuva festivaalit, jonne molemmat maalattiin puolet naamasta. Samalla käytiin Haapsalun linnassa ja rannalla kävelemässä.
Päivänä jolloin täytin 18 vuotta heräsin kitaran soittoon ja lauluun joka oli tehty mulle. Roger istu sängyn vieressä kitara sylissä ja pieni punastunut ilme kasvoilla. Tätä seurasi lahjojen tutkailu ja lettukestit. Illemmalla käytiin syömässä satamassa olevassa laivassa, jonka ohi kulkiessa kuulee vain hyvää musiikkia. Pidettiin toisiamme kädestä ja mietittiin miten illan jazz liikkeet onnistuvat. Jos joku on kiinnostunu hyvästä musiikista, rauhallisesta sekä mustia nahkasohvia omaavasta röökihuoneesta ja kohtuuhintaisista juomista niin suunnatkaa Chicago baariin. Tää oli toinen kerta kun jazz bändi veti meijät sinne ja tanssittiin taas sydämemme kyllyydestä. 
Illan aikana tuli käytyä eri baareissa ja juotua shotteja koeputkista. Ilta meni niin hyvin että kulta sai oikeen pidellä pystyssä.
Toinen synttäreiden juhlimiskerta meni vähän paremmin. Alkoholia löyty vaikka kuinka paljon, mutta jotenkin tuli pidettyä lukutaito sekä muut ominaisuudet jotka känniläisiltä puuttuvat tallella. Iitu ja Kiia saapu Suomesta maistamaan virolaista meininkiä ja päivän kohokohta oli ehdottomasti tequilabong. Beerbong se ei ollut, sillä kaljaa ei ollut tippaakaan laseissa.
Kolmas kerta tapahtui tädin kanssa. Päästiin yli K20 baareihin ja täti opetti kädestä pitäen mikä juoma on hyvää ja kuinka paljon pitää ketäkin tipata. Onko kukaan teistä ikinä tipannut portsaria? Noup en minäkään ennenkuin opin että niinkin täytyy tehdä. Käytiin katsomassa Apulantaa ja testailemassa eri juomia. Ikä eroa meiltä löytyy 15 vuotta eikä ikinä olla paljoa jutskailtu, muttä tää ilta oli loistava. Tai sanoisinko puolpäivää kun 12h tuli vietettyä lasi kädessä.
Tänään sattui olemaan sitten viimeinen päivä synttärisankarina. Sukulaiset tuli kylään ja iskä oli tehnyt suloisen dia esityksen. Tehtiin iskän kanssa ruokaa ja koristeltiin koti äidin kanssa. Melkein jokainen lähisukulainen oli paikalla syömässä kakkua ja juomassa kahvia. 
Kiitos sille joka on antanut minulle tämän elämän. Ehkä se on jumala, ehkä äiti ja isä, kenties kohtalo, tähdet taivaalla tai minä itse olen saavuttanut tämän. Jokatapauksessa olen maailman onnellisin nuori nainen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Muodostamme itse oman pelkomme, joten ainoastaan me voimme päästää siitä irti.

Suomessa tuntuu että kun herään niin välillä huulillani on jo valmiiksi sana ei. Suurin haaste onnellisen ja keskinkertaisen elämän välillä on juuri tämä sana ja kyllä. Kumpaa käytät enemmän. Tämä lukijat on yksi niistä asioista mitkä saavat minut hymyilemään joka päivä, lopulta kirjoittamaan tänne kaiken ihanan mitä on tapahtunut. Sanokaa elämälle kyllä.
Jokunen kerta sitten kun olin taas Tallinnassa nauttimassa Hänestä, pääsin tapaamaan melkein kaikki ystävät Saarin synttäreillä. Booli sai kaikki sekaisin ja tanssimaan virolaisen musiikin tahtiin. Seuraavan aamun tuntumaan helvetiltä. Osasyynä oli myös shampanja, mitä tuli nautittua illan mittaan. Vein lahjaksi muumikarkkeja ja Niiskuneiti magneetin jääkaappiin, Hän toi ananaksen ja kukkia. Onnekseni tulin toimeen kavereiden kanssa. Suhde on jo sinetöinyt kohtalonsa jos Hänen ystävänsä eivät nauti seurastasi.
Tuntui hyvältä kun Hän kutsui minua tytökseen, kun hän tanssi kanssani ja löi tyynyillä naamaan.
Seuraavana päivänä loikoilimme sängyssä. Katsoimme elokuvia ja söimme pizzaa. Ensimmäistä kertaa vietimme päivän ilman mitään erikoista, mutta se tuntui hyvältä. Vain olla.
Yön aikana minusta tuli myös virallisesti tyttöystävä. Aamulla sain herätä valkoisen ruusun tuoksuun ja hiusten silittelyyn.
Sinä sunnuntaina pääsin kuuntelemaan treenikselle Hänen bändiään. Usein tulee kehuttua lähimmäisiä vaikka he eivät tekisi mitään erikoista, tällä kertaa olin oikeasti sitä mieltä että voisin ostaa levyn mikäli se ilmestyisi kauppoihin. Tai ladata biisit youtubesta ilmaiseksi. Laulajan ääni on kuin enkelillä ja rock jumalattarella samaan aikaan. Ja Hän näyttää hyvältä kitara sylissään. Nyt Hän ottaa minut jo joka kerta mukaan katsomaan harjoituksia. Tämän takia olen alkanut lukemaan enemmän kirjoja ettei kolme tuntia kulu vain kännykällä pelaten.
Päivät meidän tapaamisten välissä matelevat. Me skypetämme iltaisin ja välillä nukumme videopuhelun välityksellä toistemme vieressä. Koulussa päivät kuluvat samalla kaavalla. Kiroilua, haukottelua ja välitunteja kikatellen. Koulun jälkeen palaan kantapaikkaani juomaan kahvia ja teetä välillä pullan kera jos aikaa riittää. Juoruamaan ja naureskelemaan ystävien kanssa. Tosin nyt olen töissä lastenhoitajana sekä puhelinmyyjänä, joten vapaa aikaa ei arkipäivisin yleensä edes löydy.
Vanhojen risteily. Kyllä te tiedätte millaisia ne ovat. Kovaa juopottelua ja karaokea, buffet ruokailuja ja hoipertelua Tukholmassa, nettikahviloissa frappuccinon juomista. Pientä draamaa ehkä siellä täällä, mutta yhteishenki on silti katossa. Ringissä tanssimista ja vähän valssahtelua. Möykkäävä lauma nuoriä yhdellä käytävällä hortoillen paikasta paikaan hytistä hyttiin valvojien naureskellessa ja pyöritellessä silmiä. Yksi kaveri eksyy ehkä metroon ja yksi oksentaa roskikseen. Alaikäiset sekoittavat buffetissa viiniä cokikseen etteivät henkilökunnan tiukkapipot huomaa ja 18-vuotiaat lainaavat papereitaan ja hakevat meille juomia. Aamubuffetissa pekonin mättäämistä ja edelleen kännissä hoipertelua.
Matkan ainoa huono puoli että se sattui olemaan keskellä viikkoa, joten torstaina kun laiva saapui puoli yhdeltätoista satamaan opettajat odotti meitä kahdeltatoista oppitunneille. Eihän melkein kukaan mennyt paitsi tämä neiti, sillä Espanjan takia ei ollut varaa jäädä tunneilta pois. Kuvailisin tätä sanalla; helvetti.
Ruotsin risteilyn jälkeisenä viikonloppuna kävin taas Tallinnassa. Laivamatka on kuin siirtymäprosessi uuteen elämään. Kun saavun satamaan en edes muista olleeni poissa ja että olen aivan erillaisesta maailmasta, erillainen ihminen. Hänen suudelmansa ja kätensä ympärilläni ovat lempiasiani maailmassa. Lempipaikkani on Hänen kainalossa peiton alla.
Tällä kertaa suunnitelmissa ei ollut mitään erikoista laihojen kukkaroidemme takia. Kävimme bändiharkoissa sekä kaupassa muutaman kerran ja tein meille makaronilaatikkoa illalliseksi, ainut ruoka jonka osaan tehdä hyvin. Katsoimme isäni elokuvaa ja naureskelimme huonosti editoidulle ja amatööri englantia täynnä olevalle filmille.  Edellispäivän kehujen myötä rohkaisin itseäni lauantaina ja päätin että teen ensimmäistä kertaa kalaa, riisin ja prokkolikastikkeen kera. Onnistuin!
Suunnittelimme kesää ja sain ensimmäistä kertaa kuulla Hänen laulavan. Tutustuin paremmin Hänen siskon saksalaiseen poikaystävään ja heräsin tekemään vuorostaan Hänelle lettuja.
Kerrassaan täydellinen viikonloppu. 

tiistai 24. helmikuuta 2015

mä tiesin että tän hetken tulen muistamaan ikuisesti


Kuten arvata saattaa Espanjasta Suomeen muuton jälkeen olo tuntuu masentuneelta. Aurinko ja lämmin tuuli vaihtuu kirpeään pakkaseen. Hymyilevät ihmiset surullisiin kasvoihin. Halvat huvittelut kaupungilla netflixin katsomiseen peiton alla. Vapaus faktaan että on alle täysiikäisyyden vielä pari kuukautta. Tapa halata kun tavataan ja erotaan, sanoihin mo ja mox. Kyllähän se tuntuu pahalta, jopa ilman sitä faktaa kuinka moni ystävä jäi monien satojen kilometrien päähän. Että unelman eläminen on ohi.
Sunnuntaina oli takaisin paluu, keskiviikkona lähtö Tallinnaan Hänen ketä kaipasin eniten luo. Suomalainen kiukkunaama vaihtui heti hymyyn ja sydämmiin silmissä. Me halailimme ensimmäisen yön kertoen kuinka paljon toisiamme kaipasimme. Teimme ruokaa ja katsoimme 50 shades of Greyn Tallinnan uusimmassa elokuvateatterissa. Sieltä päädyimme Vanhan Tallinnan Roof baariin polttamaan vesipiippua ja juomaan parit shotit. Seuraavana päivänä heräsin onnellisena hänen silittäessä hiuksiani ja suudellessa otsaani. Ryömin suihkuun hieman darrasta kärsien ja sen jälkeen teimme ruokaa ja halailimme lisää. Hän tekee minut onnelliseksi. Espanjassa asuminen tuntui siltä kuin olisi kokoajan nauttinut vähän jotakin joka saa onnelliseksi, mutta Hänen kanssaan tuntuu siltä että olisin nauttinut kaikkea mahdollista ja olisin ratketa onnesta.
Hän meikkasi minut samalla kun opastin mitä kaikkea haluan naamaani tunkea ja vei minut sen jälkeen katsomaan kahta tanssiesitystä uuteen teatteriin Tallinnan syrjäpuolelle. Ensimmäinrn esitys pisti miettimään elämän tarkoitusta ja toinen vain nauramaan sille hulluudelle, näiden jälkeen siirryimme ravintolan ja baarin kautta takaisin kotiin halailemaan.
Seuraava päivä oli yksi pelottavimmista päivistä elämässäni. Me lähtimme Hänen isänsä, siskon ja ystäväperheen kanssa takaisin Suomeen Himokselle laskettelemaan. Siskon olin jo tavannut ja tulimme hyvin juttuun sillä he asuvat yhdessä, mutta että iskäkin piti nyt tavata! Isä osasi suomea ja ystäväperheen vanhemmat myös, joten sain vastailla kysymyksiin mitä mikäkin sana tarkoitti ja minkälaista Himoksella on. Missä mikäkin kaupunki sijaitsee ja kuinka kauan minnekkin kestää ajaa, enhän minä tiedä! Ystäväperheeseen kuului vanhempien lisäksi 10 ja 3 vuotias poika. Nuoremman kanssa leikimme pitkin päivää, mutten ymmärtänyt sanaakaan hänen puheestaan. Kuulemma käski minut vankilaan kun näytin kieltä. Isompi poika tuli laskettelemaan kanssamme ja hänen isänsä kantoi Julia-karkkeja mukana rinteessä. 
Ajomatka laivalle ja ensimmäinen tunti siellä meni ujostellen, mutta lopulta kun avasin suuni asiat alkoivat rullaamaan paremmin. Niin hyvin että Hänen isänsä tarjosi heti kaljan mökille päästyämme ja kertoi missä mikäkin juoma on. He tekivät ruokaa yhdessä kuin perhe ja saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Tervetulleemmaksi kuin omat vanhempani.
Rakastan virolaisia. Ennen saunaa me menimme kävelemään rinteiden juurelle ja mökin miehet ottivat viinapullot ja kaljat mukaan. Sama kun lähdettiin laskettelemaan, kaikki pakkasivat housunsa ja takkinsa täyteen eri juomia. 
Sain ensimmäistä kertaa jäähyn lasketellessamme. Mies pysäytti meidät, vei lippumme ja käski mennä miettimään tekosiamme 20minuutiksi ennenkuin saisimme lippumme takaisin kerrottuamme mitä teimme väärin. En tiennyt että offroudin laskusta saa jälkiistuntoa. Tämän jälkeen Hän tapasi vanhempani, jotka rakastivat Häntä. Söimme raklettia ja kaadoin viinit päälleni. Myöhemmin Hän kertoi rakastavansa minua.
Viimeisenä iltana kävimme Hänen kanssaan rinteissä laskemassa pulkalla. Kuljimme ympäri Himosta Hänen vetäessä minua ja siidereitämme pulkassa. Lämmittelimme saunassa ja puhuimme siitä minkälaisen tulevaisuuden haluamme, minkälaisen tulevaisuuden me voisimme rakentaa. Aamulla Hän herätti minut uudelleen silittelemällä hiuksiani ja suukottelemalla otsaani. Teki minulle aamupalaa ja lähti vielä rinteeseen juomaan minttukaakaota lumisateeseen.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Yksi unelma, por favor


Wau. En voi muuta sanoa. 

Espanja oli kaikkea sitä mitä odotin ja paljon enemmän. Koulussa sillä ei ollu väliä kenen kanssa menit syömään, koska jokanen oli valmis ottamaan sut niiden pöytään. Joka päivä sä voit kokeilla jotain uutta koska kaikki aktiviteetit on paljon halvempia ja niitä on enemmän, ihmisten elämä ei pyöri vain sosiaalisessa mediassa. Ihmiset pimpottaa ovikelloa eikä soita sulle. Kotiintuloajoista ei oo tietoakaan, yöt ei oo nukkumista varten ja tapana on istuskella kahvilla monta tuntia nauttien kesäviiniä. Ruoka on halpaa, joten voit ostaa mansikoita koska tahansa ja ulkona syöminenkään ei saa kukkaroa itkemään. 

Mä kasvoin tän reissun aikana. Löysin taas itteni, sen mitä joskus olin ennen pinnallisuuden astumista mukaan. Mun ei tarvinnut enään kysellä itseltäni kuka mä olen, mitä mä merkitsen maailmalle, olenko tarpeeksi hyvä. Mä tunsin itseni täydelliseksi, onnelliseksi. En niin että olisin ollut parempikuin muut. Vaan että kertaakaan en miettinyt olenko tarpeksi hyvä, mä tiesin että olen.

Suurin kiitos siitä että tunsin oloni voittamattomaksi ja sain elää unelmaani kuuluu ihmisille Fuengirolassa. Tutustuin mahtaviin tyyppeihin ja heitä en ikinä unohda. Espanjan miehiä joiden nimi oli aina Juan, Jose, Jesus tai Javi. Julian räiskyvää naurua, Nellan kanssa 360-baarissa ilmasen bissen litkimistä ja skeittaavien poikien kattelua, Tobin ja Thorin katsetta kun ne pyys ruokaa ja sitä hymyä minkä syöminen sai aikaan. Tobin illuminati tarinoita, Thorin kanssa ilokaasun vetämistä, Toukon kanssa keskiviikkokännien harrastamista. Sitä että jokainen halasi ennenkuin lähti kotiin. Christiania ja sen tanssimista strippitangolla, sitä hetkeä kun Attekin uskalsi strippitangolle. Aten kanssa Miramarin katolla brownisjäätelön syömistä ja sitä miten se joutu nuolemaan mun naaman puhtaaks. Masaa joka osasi pyörittää tyttöjä vanhojen tansseissa parhaiten, Niksua joka meinasi aina purkahtaa nauruun kun tanssittiin. Sitä että Niksu auttoi mua siivoamaan mun bileissä, sitä että ihmiset autto pyytämättä. Eetua jolle piti syöttää kitkattia golf-kurssilla että se lopettais nälän aiheuttaman äksyilyn. Sen upeaa tyttöystävää, jonka kanssa tuli tanssittua viimestä päivää. Emman kanssa tanssikurssilla naureskelua ja Clarissan kanssa golffin pelaamista. Clarissan poikaystävän katsetta kun se katseli Clarissaa ihaillen. Sitä miten Touko veti mut hiuksista kiinni pitäen hissistä baarin jälkeen kotiin. Joka viikonloppuisia kotibileitä meillä. Midnightia, Foreplaytä, Bossia, Heaven Gatea ja London Discoa. Kristiinaa jonka kanssa sai ilmasia shotteja Foreplayissä. Foreplayn djtä joka kuulutti aina kun nousin strippitangolle tai baaritiskille. Viimeistä iltaa kaupungilla kun heitin rintsikat kattoon ja sain shampanjapullon meille.



En unohda näkymää mun parvekkeelta enkä näkymää näköalavuorelta viimeisenä yönä. En unohda uuttavuotta jollon mua suudeltiin kun ilmapallot tippui katosta päällemme. En uudenvuoden ruusua. En sitä kun Petri Nygård laulo mulle; "Haluun sitä märkää, sitä speciaali jymyy, eli näytäkkö mulle sun vertikaali hymyy" kun tanssimme Toukon kanssa kuin viimeistä päivää. En unohda biisejä joita kuuntelin kynttilän valossa lattialla maaten mun espanjapoitsun kanssa. En unohda sitä sunnuntaita kun darrassa katsottiin American Pieta mykkänä. En unohda meidän tekemiä kakkuja tai 200 ilmapalloa meidän lattialla. En sitä kun hän pyysi minua lähemmäs, vaikka makasin jo hänen käsiensä välissä rintaa vasten nojaten. En sänkyä joka rikkoontui meilkein joka yö. Mun kissaa joka ryömi mun peiton alle yöksi. En sitä kun porukalla herättiin sohvilta ja sängyistä aamutupakalle meidän parvekkeelle ja hämmästeltiin lämmintä ilmaa. En vanhojentansseja ja taskumattia takahuoneessa. Penkkareita joissa mun naama maalattiin erivärisillä huulipunilla. Näkymää baaritiskiltä kannustavaan yleisöön. Illan viimeisiä tunteja kun jalat eivät tahtoneet kantaa, mutta tanssimista vaan jatkettiin. Salaisia suudelmia tanssilattialla. 
Enkä todellakaan tahdo unohtaa meitä kaikkia tanssimassa tanssilattialla.
En tahdo unohtaa mitään.
Mä voisin kirjoittaa kirjan siitä mitä kaikkea Espanjassa tapahtu. Toisen niistä ihmisistä keihin tutustuin, kertoa niiden uskomattomat tarinat. Kolmannen siitä miten paljon sinne kaipaan ja miksi, miten siellä on asiat paremmin. Mutta mulla on paljo tarinoita jotka haluan pitää salassa, jotka aijoin kirjottaa vain mun päiväkirjaan. Joten teille mä kerron vain tämän; mä rakastuin Espanjassa. 
Elämään. Itseeni. Muihin. Kaikkeen.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

aurinkoinen koti Aurinkorannikolla auringon alla


Nyt asutaan sitten Espanjassa! Kolme viikkoa oon nyt totutellu tähän ja tää tuntuu nyt jo enemmän kodilta ku Suomi on ikinä tuntunut. Ihmiset täällä on ihania, tiedän että tuun kaipaamaan niitä enemmän kuin Suomesta kaipaan ketään tällä hetkellä. Ainut huono puoli on se että Hän ei ole täällä, mutta Hänkin asuu Virossa, joten jos jonnekkin kaipaan niin se ei ainakaan ole Suomi. Anteeksi kullat.
Jos mun pitäis yrittää selittää tätä niin tää on vähän kuin huumetta. Kuin kokoajan olisi nauttinut jotain. Mutta Hänen kanssaan se on kuin olisi nauttinut kaikkea niin paljon kuin on mahdollista. Joten kuten arvata saattaa, posket on kipeet hymyilemisestä.



Ihmisistä täällä voisin kirjoittaa kirjan täynnä rakkausrunoja. Lukiossa on lonkalta heitettynä noin 60 oppilasta, joten meillä on tälläinen oma pieni suomi-yhteisö. Siinä kaikki on yhtä suurta onnellista perhettä, jossa jokaisesta pidetään huolta ja kaikki otetaan aina mukaan, ketään ei jätetä yksin. Ihmiset puhuu toisillensa eikä räplää puhelinta. Jos toiset istuu kahvilassa ja toiset kävelee kadulla ohi niin heti tullaan istumaan hetkeksi vaihtamaan kuulumisia, vaikka olisi vain 2 tuntia viime näkemästä. Kun lähdetään niin halataan. Näin paljon pyyteetöntä rakkautta en oo kerralla ikinä ennen nähnyt.


Ensimmäisenä viikkona Julia muutti mun kämppään punkkaamaan 'hetkeksi' aka 2 viikoksi. Ei siinä mitään, onhan täällä kaks makuuhuonetta. Asun Los Pacosissa eli perinteisellä Suomi-alueella, ja mun kämpässä ei tullut lämmintä vettä ensimmäisenä viikkona lainkaan. Mietiskelin että jeah nyt saan oman kotiorjan, mutta ei siinä sitten niin käynyt. Kissa me kuiteski hommattiin. Se oli yllätys itellekki, koska kärsin kissafobiasta. Shokkihoitoa parhaimmillaan sanon minä.


Ulkona syönti on täällä halpaa. Lähirafloissa saat alle 10eurolla jo gourme safkaa.
 Ilmottauduin Golf kurssille ja Vanhojentanssi parina toimii Touko. 
Ensimmäisenä perjantaina kutsuin Aurinkorannikoiden Lukiosta porukkaa meille ja ripustettiin tyttöjen kanssa 100 ilmapalloa seinälle. Siitä lähti sitten vähän kahentoista jälkeen matka baareihin. Meidän vakiopaikat on Midnight, Foreplay ja London Disco sekä Heavens Gate. Jos ikinä tänne tuutte niin nää on ne paikat joissa kannattaa käydä.



Koulupäivät menee siinä kun keräillään voimia viikonloppuja varten. Joka perjantai ja lauantai täällä on ollut kotibileet, jos tätä viikonlppua ei lasketa. Sunnuntaisinkin saattaa kuulua meteliä. Viime perjantaina mentiin joulujuhlasta, jossa oli kahdessa esityksessä laulamassa suoraan Petri Nygårdin keikalle ja sieltä taas baarikierrokselle. Lauantaina olin niin väsynyt tästä kolmesta viikosta että kävin vaa kaksi kertaa Sorrentossa syömässä, päivällisen ja "illallisen". Illalliset täällä syödään siihen aikaan kun suomalaiset on jo baarissa. Haluaisin niin paljon pistää tänne kuvia Petrin keikalta, sillä me saatiin hienoja videoita ja kuvia Petrin kanssa, mutta päätettiin Toukon kanssa päätyä ryöstettäviks heti samana iltana. Eli kun tänne lennätte niin jättäkää puhelimet kotiin kun lähette baariin, älkää kulkeko yksin tai edes kaksin sivukujilla ja bonuksena vielä -vahtikaa juomianne.

En tiedä mitä enään kertoisin. En pysty sanoin kuvailla mun tunnetta.
Tällä hetkellä mun kämpillä majoittelee itseään Nita ja Kentsu Suomesta ja äsken raahauduin jouluillalliselta kotiin. Eilen oli pikkujoulut taas meitsin kämpillä.
Adios!